Tehtävä viikonvaihteeksi: viinietikkakana

Kuva saattaa olla jonkun mielestä brutaali, mutta minulle se on saavutus! Yhtälailla pidän mandariinimarinoitua broilerisuikaletta brutaalimpana näkynä. Löysin kokonaisen broilerin (sillä otsikko nyt on vähän kaunisteltu, broiskuahan tuo on) ilot kuutisen vuotta sitten Jamie Oliverin prosciuttolla ja sitruunalla täytetyn uunibroiskun ansiosta.

Muutama viikko sitten tuskailin taas kun en lähikaupasta (joka on iso s-market) löytänyt mitään luullista lihaa, broilerin rintaleikkeetkin olivat marinadin peitossa. Tästä viisastuneena ostin “varmuuden vuoksi” kokonaisen broiskun seuraavalla hallikeikalla. Ja koska Bon Appetit oli tullut samana päivänä postista, ei kanan kypsentämiseen tarvinnut käyttää mielikuvitusta.

Lehden alkusivuilla on palsta, jossa lukijat pyytävät lehteä selvittämään jonkun ravintola-annoksen reseptin. Tällä kertaa oli kysytty viinietikka-kanaa, jonka resepti on alun perin Chicagolaisesta Avec-ravintolasta. Ja koska viinietikka on yksi parhaista ainesosista, oli tätä pakko kokeilla. Kesän Lontoon reissulta olisi vaan pitänyt tuoda Malt vinegaria mukana, sillä sitä oli mahdoton löytää mistään. Korvasin reseptissä sen valkoviinietikalla jota laimensin hiukan vedellä.

Ja kuten lehdessä luvattiin, tulos oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas!

Ennen reseptiä päästään kuitenkin vielä siihen paloitteluun. Koska resepti ei ole tarkoitettu kokonaiselle kanalle, päätin opetella broilerin paloittelun. Ja koska Youtubesta oppii mitä tahansa, löytyi tähänkin oiva video.

Ruokakin maistuu paljon paremmalta kun sen on käytännössä katsoen saalistanut itse :)

Aloita tekeminen kuitenkin vähintään päivää ennen, pikaruoka tämä ei ole. TOSIN Glazen voi myös valmistaa ja kaataa sellaisenaan rintaleikkeille tai koville ja tyrkätä uuniin ilman yön yli marinointia.

Read More

Salvian seuralainen

Istutin vuosi sitten salviaa kasvimaalle. Tiesin että se on hyvää possun kanssa ja tein siitä maukasta  pestoa, mutta muuten salvian käyttötarkoitukset olivat hiukan hämärän peitossa.

Tänä vuonna salviapensas rehottaa oikein kunnolla ja pestoakin on jo tehty. Nautin äitini paistetuista perunoista silputun salvian kanssa, mutta mietin yhä mihin voisin sitä käyttää.

Jenkeissä olen ihastunut munasalaattivoileipiin ja olen ihmetellyt miksi Suomessa ei syödä moista vaikka se liikkuu ihan munavoin haminoissa! Innostumiseen ei siis mennyt kauan, kun äitini sanoi että salvia on hyvää silputun kananmunan kanssa. Munasalaattia oli siis pakko tehdä!

Resepti on helppo. Keitä munat koviksi, silppua munavoita selkeästi isommiksi paloiksi, lisää nokare voita ja suolaa sekä silputtua salviaa. Levitä leivän päälle ja nauti. Täydellinen iltapala/välipala/aamupala. Ja niin paljon elegantimpi kuin munavoi!

Jonkun Lindströmin pihvit

Wikipedia ei ainakaan ole varma siitä, mikä on Lindströmin pihvien tarina. Koska tutkivan journalismin innostukseni rajautuu wikipediaan jätetään historia vähemmälle.

Lindstörmin pihvit tuntuu olevan ruokalaji joka rajoittuu lähinnä laitoskeittiöihin ja kouluruokailumuistoihin (joissa iloitaan jauhelihapihveistä mutta epäillään väriä). Olen sanonut jossain vaiheessa tänä vuonna ääneen lauseen “tehdään joskus Lindströmin pihvejä” ja tänään teimme. Oikeastaan idea lähti perunasalaatista jota päätimme tehdä ylijääneistä keitetyistä, äidin kasvattamista perunoista.

Perunasalaatti sai kylkeensä Hesarin reseptistä (Hesarin sivuilla on ainakin kolme eri reseptiä pihveille (!) ) hiukan muunnellut mehevät pihvit jotka pääsevät täten juhlallisesti vakiosuosikkien listalleni. Muunnelma piti sisällään seuraavaa: jauhelihaa oli 400g, punajuuria kolme ja kaprista 1 rkl. Lisäksi mukaan lorautettiin ruokalusikallinen Worchesterin kastiketta.

Pihvit saivat siis kylkeensä sen perunasalaatin ja päälle paistinpannulla tekaistun “uppo”munan. Munaa paistetaan pannulla kunnes se on hiukan hyytynyt. Päälle kaadetaan dl vettä ja pannaan kansi päälle. Vesi muodostaa ohuen kalvon ja munasta tulee uppomunan ja paistetun häränsilmämunan risteytys.

Mutta siihen perunasalaattiin:

Read More

Yksi jäätee, kiitos.

Muutaman päivän trooppinen sää sai aikaan sen, että sulloimme pakkasen täyteen jäitä ja nautimme erilaisia kylmiä juomia. Kyllä, osa oli cocktailjuhlien ylijäämää, mutta toki huolehdimme myös nestetasapainostamme.

Olen pitänyt jääteestä siitä lähtien kun tutustuin siihen vaihto-oppilaana Coloradossa vuonna 1996. Jenkeissä kaikkialta saa jääteetä joka on itsetehtyä eikä liian makeaa. Unohda nestlen valmis ällölitku. Jääteen ajatuksena on usein se, että sen voi makeuttaa itse haluamaansa makeuteen. Jääteen kuuluu olla ennen kaikkea janon sammuttaja, joten vähemmän sokeria, kiitos! Pikkuhiljaa Suomessakin alkaa saada itsetehtyä jääteetä kuppiloista (mm. Tyyni-kahvila Töölönlahdella!), mutta saat helposti tehtyä sitä myös kotonasi.

Olen itse kokeillut useita erilaisia jääteereseptejä, rooibos-teetä myimme ravintolapäivänäkin sitruunalla ja hunajalla terästettynä. Nyt törmäsin äitini Glorian ruokalehdessä Marokkolaiseen makeaan minttuteehen jota voi tarjoilla myös kylmänä, ja varastoin heti osan villinä kasvavasta mintusta tähän tarkoitukseen.

Read More

Maailman paras jääkahvi

Jääkahvi on yksi parhaista kesäjuomista. Parasta tietenkin olisi, että sitä nauttiessa aurinko porottaisi, mutta käy se sateisellakin ilmalla. Ongelmana jääkahvissa on usein se, että siitä tuppaa tulemaan laimeaa litkua jäiden sulaessa. Erinäisiä kikkoja tähän on, esim. kahvijäiden tekeminen - näin osa kahvista sulaa sekaan jäiden mukana. En ole tätä vaivautunut kokeilemaan, mutta kuulostaa näppärältä.

Uuden Bon Appetit -lehden ohje sen sijaan innoitti testiin. Kyseessä oli kylmähaudutettu kahvitiiviste, josta tulee tarpeeksi stydiä jääkahville. Tiivisteen tekoon tarvitset harson ja suodatinpussin, sekä tietty vettä ja kahvia. Ja aikaa. Aloita edellisenä päivänä! Tiiviste säilyy onneksi kaksi viikkoa. Tiivisteestä tehdystä kahvista tuli erinomaista, mutta harmillista on, että kolmen jääkahvin tarpeisiin meni 170g kahvia :O.

Ohje on onneksi helppo

Read More