Kasvihuoneilmiö

Kun kaikki näytti vielä valoisalta…


Tapahtui joskus maalis-huhtikuussa 2011. Halusin kasvihuoneen. Olin innostunut lähestyvästä kesästä ja mahdollisuudesta kasvattaa kaikenlaista äitini puutarhassa. Kasvihuone tuplaisi mahdollisuudet!!

Selailen erilaisia vaihtoehtoja ja päädyn talomalliseen “snap and grow” -versioon koska se on helppo kasata.

TOUKOKUU

Kasvihuone saapuu ja sitä aletaan kasata. Aurinko paistaa ja vaikka osia on paljon ja urakka on ärsyttävä, saadaan talo ylläolevaan malliin päivässä.

Aika loppuu kuitenkin kesken. On sunnuntai ja seuraavana päivänä on töitä, maalta on lähdettävä.

Viikko kuluu, toinenkin. Viikonloput ovat täynnä ohjelmaa eikä kasvihuoneen pariin ehditä palata. Sitten tulee puhelu. Myrsky. Kasvihuone palasina. “Ei kokonaan, saa varmasti vielä kasaan”. Vanhemmat pelastavat ympäri pihaa lentäneet osat. “Ei se ehkä niin paha ole”, ajattelen.

Todellisuus on toisenlainen. Muoviset “helposti kiinnitettävät” osat ovat murtuneet, muovisia “ruuveja” on kadonnut, ja lähes kaikki pitää aloittaa alusta.

Näin olisi pitänyt tehdä heti. Kaivaa perustukset ja rakentaa sokkeli. Netistä olin lukenut että talon voi rakentaa muuallakin ja “nostaa vaan paikoilleen sokkelille”. Ei olisi pitänyt uskoa. Kaivan perustuksia yhden päivän. Toisena päivänä valetaan isän kanssa ankkurit kulmiin. Viikonloppu on taas ohi.

KESÄKUU

Kesäviikonloppuisin on kaikenlaista tekemistä näemmä. Kasvimaalla alkaa näkyä jo pientä kasvua, mutta kasvihuone nousee hitaasti. “Kasvukautta voi pidentää kasvihuoneella”, ajattelen.

Päätyseinä jäi melkein pystyyn myrskyssä.

Vertti ei ymmärrä tilanteen vakavuutta.

Ongelmia sokkelin kanssa. Vaikka se mitattiin ristiin rastiin ja tarkastettiin, se on liian pieni. Naurettavat muutamat sentit joudutaan korvaamaan erilaisilla palikkaviritelmillä eikä pohjarakennelmaa saada silti kiinni. Sekään ei auta, että pohjan kaikkien kappaleiden muoviosat ovat murtuneet ja ne pitää naulata kiinni sokkeliin.

Yhtenä viikonloppuna isä ja äiti kiroilevat alustan jotenkin ihmeen kaupalla kiinni sokkeliin.

Välillä näyttää positiiviselta. Erilaiset naruviritykset ja metallipannat pitävät hökötystä pystyssä sen verran että seuraavan osan saa kiinni.

Tommin vakavahko ilme.

HEINÄKUU

Kasvihuone on kirosana. Kesälomalla se ei ole ensimmäisenä mielessä ja vaikka välillä innostutaan ja hankitaan tomaatintaimia ja kurkkuja, takaraivossa jyskyttää todellisuus. Kasvukausi on juuri nyt kuumimmillaan. Mutta ehkä siinä ei enää mene enää kovinkaan kauan kun se on pystyssä…?

Kasvihuoneen sokkelin maalattia on ihanan viileä

ELOKUU

Töihin paluu. Viimeisiä kesäviikonloppuja ei huvita viettää kasvihuoneen parissa ja avomaalta alkaa tulla satoakin, sekin pitää ehtiä korjata! Tomaatit ja kurkut kasvavat kuistilla ja parvekkeella styroksilaatikoissa.

On epätoivon hetkiä ja juuri kun ehtii innostua, niin viikonloppu loppuu ja on palattava töihin.

SYYSKUU

Illat ovat pimeitä ja kasvihuone ei enää käy niin usein mielessä.

LOKAKUU

Lähestyvä talvi muistuttelee kasvihuoneesta - kesällä vitsailtiin että “kunhan ennen lumen tuloa on valmiina”.

MARRASKUU

Remonttievakko pakottaa katsomaan kasvihuonetta kaksi viikkoa silmästä silmään. Toki ensin pitää virittää valot kun on pimeä ja näpit kohmeessa. Nyt se on tehtävä jos koskaan. Lunta oli viime vuonna tähän aikaan jo melkein metri.

Yhtenä iltana työpäivän jälkeen näyttää jopa ihan hyvältä. Yksi vaihe eteenpäin, toinen, kolmannessa näpit ovat niin kohmeessa että muttereita ei voi enää kiristää. Pakko luovuttaa.

Viikonloppu. Valoa on muutama tunti - nyt tai ei koskaan! Lisäksi evakkoaika on loppumassa ja lunta voi tulla vaikka seuraavana päivänä.

Vinon sokkelin takia arvellaan että kaksi ikkunaa jää irvistämään pahasti. Niihin ollaan kehittelemässä laminaattiviritystä - kauneudesta on luovuttu jo heinäkuussa. Viiden tunnin uurastus. Yhtäkkiä vinossa ollut talo alkaa asettua suoraan. Mitä enemmän vahvistuksia runkoon tulee, sitä jämäkämmältä talo tuntuu! Viimeiset ikkunat sujahtavat paikoilleen! Laminaattivirityksiä ei tarvittukaan! TALO ON PYSTYSSÄ JA VALMIS!!!!

Pressu päälle ja narut ympäri. Kevättä odotellessa.

Toivottavasti kestää lumen painon.

Heitämme mädäntyneet pakkauslaatikot roskiin ja vilkaisemme repaleisen ohjekirjan ensimmäistä sivua. “Varaa kokoamiseen puolitoista päivää aikaa”.

Ovet odottavat suosiolla kevääseen

Tags: kasvihuone