Säilyy avattuna

Tehtävä viikonvaihteeksi: viinietikkakana

Thu, 13 Sep 2012 21:10:04 +0300

Kuva saattaa olla jonkun mielestä brutaali, mutta minulle se on saavutus! Yhtälailla pidän mandariinimarinoitua broilerisuikaletta brutaalimpana näkynä. Löysin kokonaisen broilerin (sillä otsikko nyt on vähän kaunisteltu, broiskuahan tuo on) ilot kuutisen vuotta sitten Jamie Oliverin prosciuttolla ja sitruunalla täytetyn uunibroiskun ansiosta.

Muutama viikko sitten tuskailin taas kun en lähikaupasta (joka on iso s-market) löytänyt mitään luullista lihaa, broilerin rintaleikkeetkin olivat marinadin peitossa. Tästä viisastuneena ostin “varmuuden vuoksi” kokonaisen broiskun seuraavalla hallikeikalla. Ja koska Bon Appetit oli tullut samana päivänä postista, ei kanan kypsentämiseen tarvinnut käyttää mielikuvitusta.

Lehden alkusivuilla on palsta, jossa lukijat pyytävät lehteä selvittämään jonkun ravintola-annoksen reseptin. Tällä kertaa oli kysytty viinietikka-kanaa, jonka resepti on alun perin Chicagolaisesta Avec-ravintolasta. Ja koska viinietikka on yksi parhaista ainesosista, oli tätä pakko kokeilla. Kesän Lontoon reissulta olisi vaan pitänyt tuoda Malt vinegaria mukana, sillä sitä oli mahdoton löytää mistään. Korvasin reseptissä sen valkoviinietikalla jota laimensin hiukan vedellä.

Ja kuten lehdessä luvattiin, tulos oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas!

Ennen reseptiä päästään kuitenkin vielä siihen paloitteluun. Koska resepti ei ole tarkoitettu kokonaiselle kanalle, päätin opetella broilerin paloittelun. Ja koska Youtubesta oppii mitä tahansa, löytyi tähänkin oiva video.

Ruokakin maistuu paljon paremmalta kun sen on käytännössä katsoen saalistanut itse :)

Aloita tekeminen kuitenkin vähintään päivää ennen, pikaruoka tämä ei ole. TOSIN Glazen voi myös valmistaa ja kaataa sellaisenaan rintaleikkeille tai koville ja tyrkätä uuniin ilman yön yli marinointia.

VIINIETIKKAKANA

Glaze

2 dl mallasviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa hiukan vedellä laimennettuna)

0,5 dl vaaleaa siirappia

2 rkl hunajaa

1 tl fenkolin siemeniä

1/2 korianterin siemeniä

1/4 tl murskattuja chilihiutaleita

1 kuivattu chili (tai sitten vähän enemmän yllämainittuja hiutaleita)

10 mustapippuria

2,5 cm pala kanelitankoa

1/2 laakerinlehti

KANA

1,25 dl fariinisokeria

reilu puoli desiä sormisuolaa

0,5 dl mallasviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)

1 kana paloiteltuna tai 2 rintaa ja 2 koipea

8 timjamin oksaa

mustapippuria

2 rkl ruokaöljyä

1. Valmista glaze: sekoita kaikki ainekset pienessä kattilassa.Kiehauta, vähenä sitten lämpöä ja anna porista välillä sekoittaen kunnes liemi on tiivistynyt vajaaseen desilitraan. (12-15 minuuttia). Voit tehdä tämän kolme päivää etukäteen.

2. Sekoita kattilassa sokeri, viinietikka, suola ja timjaminlehdet 1,25 desiin vettä ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes sokeri sulaa. Kaada seos isoon kulhoon ja lisää siihen 7,5 desilitraa kylmää vettä. Lisää kana astiaan ja tarvittaessa lisää lautanen päälle painoksi. Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa.

3. lämmitä uuni 220 asteeseen ja vuoraa leivinpelti foliolla. Huuhtele kana ja painele kuivaksi talouspaperilla. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla

4. Kuumenna öljy paistinpannussa ja ruskista kaikki palat kunnes ne ovat ruskeita joka puolelta. Siirrä kanat pellille ja valele glazella. Laita uuniin 15 minuutiksi. Valele taas kana glazella. Paista vielä 5 minuuttia, valele sitten vielä kerran ja anna paistua vielä 10 minuuttia. Tarvittaessa voit kurkata paksuimman kohdan leikkaamalla veitsellä ja tarkistamalla kypsyyden tai lämpömittarilla. Lämpötilan tulisi olla noin 73 astetta.

Salvian seuralainen

Thu, 09 Aug 2012 23:29:50 +0300

Istutin vuosi sitten salviaa kasvimaalle. Tiesin että se on hyvää possun kanssa ja tein siitä maukasta pestoa, mutta muuten salvian käyttötarkoitukset olivat hiukan hämärän peitossa.

Tänä vuonna salviapensas rehottaa oikein kunnolla ja pestoakin on jo tehty. Nautin äitini paistetuista perunoista silputun salvian kanssa, mutta mietin yhä mihin voisin sitä käyttää.

Jenkeissä olen ihastunut munasalaattivoileipiin ja olen ihmetellyt miksi Suomessa ei syödä moista vaikka se liikkuu ihan munavoin haminoissa! Innostumiseen ei siis mennyt kauan, kun äitini sanoi että salvia on hyvää silputun kananmunan kanssa. Munasalaattia oli siis pakko tehdä!

Resepti on helppo. Keitä munat koviksi, silppua munavoita selkeästi isommiksi paloiksi, lisää nokare voita ja suolaa sekä silputtua salviaa. Levitä leivän päälle ja nauti. Täydellinen iltapala/välipala/aamupala. Ja niin paljon elegantimpi kuin munavoi!

Jonkun Lindströmin pihvit

Tue, 07 Aug 2012 21:53:34 +0300

Wikipedia ei ainakaan ole varma siitä, mikä on Lindströmin pihvien tarina. Koska tutkivan journalismin innostukseni rajautuu wikipediaan jätetään historia vähemmälle.

Lindstörmin pihvit tuntuu olevan ruokalaji joka rajoittuu lähinnä laitoskeittiöihin ja kouluruokailumuistoihin (joissa iloitaan jauhelihapihveistä mutta epäillään väriä). Olen sanonut jossain vaiheessa tänä vuonna ääneen lauseen “tehdään joskus Lindströmin pihvejä” ja tänään teimme. Oikeastaan idea lähti perunasalaatista jota päätimme tehdä ylijääneistä keitetyistä, äidin kasvattamista perunoista.

Perunasalaatti sai kylkeensä Hesarin reseptistä (Hesarin sivuilla on ainakin kolme eri reseptiä pihveille (!) ) hiukan muunnellut mehevät pihvit jotka pääsevät täten juhlallisesti vakiosuosikkien listalleni. Muunnelma piti sisällään seuraavaa: jauhelihaa oli 400g, punajuuria kolme ja kaprista 1 rkl. Lisäksi mukaan lorautettiin ruokalusikallinen Worchesterin kastiketta.

Pihvit saivat siis kylkeensä sen perunasalaatin ja päälle paistinpannulla tekaistun “uppo”munan. Munaa paistetaan pannulla kunnes se on hiukan hyytynyt. Päälle kaadetaan dl vettä ja pannaan kansi päälle. Vesi muodostaa ohuen kalvon ja munasta tulee uppomunan ja paistetun häränsilmämunan risteytys.

Mutta siihen perunasalaattiin:

Nämä kaverit saivat seurakseen perunaisen salaatin. Siinä oli myös omenaa.

OMENAINEN PERUNASALAATTI

n. 8 keitettyä perunaa

3 kesäsipulin varret

1 omena

2 rkl pieniä suolakurkkuja

Kastike:

0,5dl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl karkeaa sinappia (dijon)

suolaa, pippuria

1. Pilko perunat ja valmista kastike. Sekoita se perunoiden joukkoon ja lisää pilkotut sipulit, pilkotut suolakurkut ja kuutioitu omena.

Yksi jäätee, kiitos.

Mon, 30 Jul 2012 22:55:32 +0300

Muutaman päivän trooppinen sää sai aikaan sen, että sulloimme pakkasen täyteen jäitä ja nautimme erilaisia kylmiä juomia. Kyllä, osa oli cocktailjuhlien ylijäämää, mutta toki huolehdimme myös nestetasapainostamme.

Olen pitänyt jääteestä siitä lähtien kun tutustuin siihen vaihto-oppilaana Coloradossa vuonna 1996. Jenkeissä kaikkialta saa jääteetä joka on itsetehtyä eikä liian makeaa. Unohda nestlen valmis ällölitku. Jääteen ajatuksena on usein se, että sen voi makeuttaa itse haluamaansa makeuteen. Jääteen kuuluu olla ennen kaikkea janon sammuttaja, joten vähemmän sokeria, kiitos! Pikkuhiljaa Suomessakin alkaa saada itsetehtyä jääteetä kuppiloista (mm. Tyyni-kahvila Töölönlahdella!), mutta saat helposti tehtyä sitä myös kotonasi.

Olen itse kokeillut useita erilaisia jääteereseptejä, rooibos-teetä myimme ravintolapäivänäkin sitruunalla ja hunajalla terästettynä. Nyt törmäsin äitini Glorian ruokalehdessä Marokkolaiseen makeaan minttuteehen jota voi tarjoilla myös kylmänä, ja varastoin heti osan villinä kasvavasta mintusta tähän tarkoitukseen.

Myöhemmin kotona muistelin reseptin omasta päästäni, ja tuli niin hyvää että tein heti viimeisen kulauksen jälkeen uuden satsin. Makeutit sitten agavesiirapilla tai sokerivedellä, makeuta vain vähän - anna jokaisen lisätä makeutta halunsa mukaan.

MINTTUJÄÄTEE

1,5 litraa vettä

8 pussia vihreää teetä

pari kourallista minttua

2 limeä

agavesiirappia tai sokerivettä makeutukseen

Sokeriveden teet helposti sekoittamalla 1,5 dl kylmää vettä ja 1,5dl sokeria. Sekoita tiiviissä purkissa kunnes sokeri on liuennnut.

1. Keitä vesi kiehuvaksi, heitä teepussit ja mintut kattilaan. Anna hautua kunnes tee maistuu sopivan vahvalta. Siivilöi tee ja heitä teepussit ja mintut pois.

2. Anna teen jäähtyä, sekoita joukkoon 2 limen puristettu mehu ja makeuta sopivaksi. Voit laittaa makeutusaineen myös pöytään ja antaa juojien määritellä itse teen makeuden.

3. Laita lasiin muutama jää, kaada päälle jäätee.

Maailman paras jääkahvi

Sun, 15 Jul 2012 17:24:35 +0300

Jääkahvi on yksi parhaista kesäjuomista. Parasta tietenkin olisi, että sitä nauttiessa aurinko porottaisi, mutta käy se sateisellakin ilmalla. Ongelmana jääkahvissa on usein se, että siitä tuppaa tulemaan laimeaa litkua jäiden sulaessa. Erinäisiä kikkoja tähän on, esim. kahvijäiden tekeminen - näin osa kahvista sulaa sekaan jäiden mukana. En ole tätä vaivautunut kokeilemaan, mutta kuulostaa näppärältä.

Uuden Bon Appetit -lehden ohje sen sijaan innoitti testiin. Kyseessä oli kylmähaudutettu kahvitiiviste, josta tulee tarpeeksi stydiä jääkahville. Tiivisteen tekoon tarvitset harson ja suodatinpussin, sekä tietty vettä ja kahvia. Ja aikaa. Aloita edellisenä päivänä! Tiiviste säilyy onneksi kaksi viikkoa. Tiivisteestä tehdystä kahvista tuli erinomaista, mutta harmillista on, että kolmen jääkahvin tarpeisiin meni 170g kahvia :O.

Ohje on onneksi helppo

KAHVITIIVISTE

340g mahdollisimman karkeaksi jauhettua hyvää kahvia

9dl vettä

jäitä

(maitoa)

1. Jauha (tai pyydä että kahvi jauhetaan) kahvinpavut mahdollisimman karkeaksi. Kaada purut kulhoon.Kaada pikkuhiljaa päälle kylmä vesi. Sekoita niin että kaikki purut kastuvat. Peitä kulho harsolla Anna seistä huoneenlämmössä 15 h.

2. Laita harso siivilään ja kaada varovasti vesi-kahvisekoitus kannuun harson läpi. Purista harsolla loputkin kahvit poroista ja heitä lopuksi porot pois. Huuhtele liottamiseen käyttämäsi astia.

3. Laita kahvisuodatin siivilään ja kaada pikkuhiljaa kahvit kannusta suodattimen läpi kulhoon. Suodattumisessa voi mennä jopa 45 min.

4. Tiiviste on valmis! Kaada 1 osa tiivistettä ja 1 osa maitoa tai vettä lasiin ja pari jäätä päälle. Tiiviste säilyy jääkaapissa 2 viikkoa.

Kuva-arvoitus

Sun, 15 Jul 2012 17:07:52 +0300

Se näyttää Pans Labyrint -elokuvan juuriotukselta, mutta ei onneksi puhu. Se on omassa puutarhassa kasvanut japanilainen retiisin kaltainen juures, Daikon.

Erikoisuudentavoittelupuuskassani päätin kasvattaa tällaisia. Maistuivat pienenmpinä paremmilta, oikeastaan retiisiltä. Näin isoina jo aika puumaisilta. Pilkkominen on helpompaa kuin retiisin pilkkominen ja ihan rapsakka lisä kun pilkottujen viipaleiden joukkoon laittaa lusikallisen suolaa ja sokeria ja antaa hetken seistä.

Take it easy!

Wed, 11 Jul 2012 17:31:00 +0300

Köpiksessä loppusyksystä ihastuimme Joe and the juice -mehuketjun smoothieihin. Erityisesti maistui todella simppeli “easy shake”. Smoothieen tuli vain kolmea ainesosaa: pehmisainetta, banaania ja tuoretta minttua. Reissusta palattuamme olemme vaan haikailleet tukkukortin perään - pehmisainetta kun ei tunnu saavan (?) mistään muualta, mikä vääryys! Eikä jotenkin kehdannut parin pehmispurkin takia pummia korttia, joten odotus oli pitkä.

Cocktailbileiden ansiosta tukkukeikka oli vihdoinkin lähellä ja kortti plakkarissa! Pöyristyttävää kyllä, yksi vaniljapehmispaketti maksoi kuutisen euroa, joten sitä tarttui mukaan vain kaksi pakettia. Easy shake on nopea ja helppo valmistaa ja miedolla maullaan hurmaavaa!

EASY SHAKE

Resepti kopioitu Joe and the juice -mehuketjulta

0,5 l vaniljapehmisainetta

2 banaania

kourallinen minttua

Kaksi kourallista jäitä

1. Kuori ja pilko banaanit. Sekoita kaikki blenderissä.

Keulivat cocktailjuhlat

Mon, 02 Jul 2012 15:06:00 +0300

Juhlien järjestäminen on ihanaa. Useasti minulta kysytään että miten jaksat tehdä tämän kaiken, mutta itse tykkään järkkäilystä vaikka se usein venyykin pikkutunneille ja kiire kulminoituu viime minuuteilla kun ryntää suihkuun auttamattomasti myöhässä vaikka on mielestään suunnitellut kaiken hyvin tarkasti.

Näin kävi myös tällä kertaa vaikka olin tehnyt valmisteluja koko viikon ja suunnitellut kaiken hyvin tarkasti. Cocktailjuhlien aiheita oli monia. Synttärit, uudehko koti, ja loman alkaminen sekä ystävän Suomeen paluu. Jotenkin olisi pitänyt arvata että ne lähtevät käsistä!

Olen aina halunnut tehdä cocktailpaloja, vaikka toisaalta inhoan näperrystä. Unelmajuhlissani tarjoilijat kiertelisivät hopeatarjottimien kanssa tarjoamassa palasia elegantisti pukeutuneille vieraille. Tällä kertaa tarjoilijat puuttuivat, mutta vieraat olivat kyllä elegantteja! Juomina nautettiin tietenkin elegantteja drinkkejä: Pimm´s Cooleria, Old Fashionedia, Mint Julepia ja Aperol Spritzia. Varsinkin Aperol Spritz ja Pimm´s Cooler jäivät mieleen! Bloody Mary toimi hyvin tiukkoina ja tulisina shotteina. Nyt kun vielä Alkosta saisi molempia takuuvarmasti. Vaati hiukans selvittelyä ja salapoliisityötä että näitä tilaustuotteita löytyi ihan hyllystäkin.

Päätin valmistaa kolmea erilaista suolaista cocktailpalaa, kolmea makeaa ja lisäksi herne-minttuhummusta ja pitaleipäpaloja sekä marinoituja oliiveja ja limepähkinöitä.

Kun vieraita oli tulossa nelisenkymmentä, paloja piti oleman noin viisisataa. Kaikki mikä voitiin, tehtiin ajoissa. Kookossorbetti, sitruunapannacotta sekä jotkut ainesosat suolaisiin ja makeisiin valmistuivat hyvissä ajoin. Varsinaiselle päivälle jäi “vain” kaiken kokoaminen, sekä “muutaman asian” hoito. Siinähän sitten taas ryntäiltiin koko päivä, mutta siitä huolimatta jaksettiin bailata neljään asti aamulla! Bileet olivat mahtavat, mutta seuraavien järjestämiseen saattaa vierähtää taas pari vuotta. Kunhan ei sitten lähtisi mopo taas käsistä….

Hetki saattaa vierahtää myös vieraiden tuomien juomien kumoamiseen, vaikka juomia kumottiin aimo annos, jäi niitä ainakin koko kesän tarpeiksi.

Tässä muutama eniten puhuttanut resepti

KOOKOSSORBETTI ANANAKSELLA JA ROMMILLA

Kookossorbetin ohje esim täältä

Ananasta

minttua

sokeria

hyvää rommia, esim. Sailor Jerry

1. valmista sorbetti ohjeen mukaan. Ota hyvissä ajoin pakastimesta sulamaan jos olet valmistanut sen esim. edellisenä päivänä. Pilko ananas pieniksi paloiksi ja pilko minttu pieneksi. Sekoita ananaksen kanssa minttua ja pari teelusikallista sokeria.

2. Lusikoi sorbetti kulhoihin, annostele päälle minttu-ananasta ja lorauta joukkoon hiukan rommia.

Kiireessähän käy usein niin, että kuvia ei ehdi ottaa. Tästä syystä mahtavasta minttu-hernehummuksesta eikä juuri mistään muustakaan ole kuvia… Tein kuitenkin urhoollisesti itse pitaleipiä hummuksen kanssa ja totesin että ne muistuttivat enemmän sämpylöitä. Kannattaa siis kaulita todella ohuiksi valmistusvaiheessa.

Jälkkäreistä aiemmin mainittu sitruunapannacotta päätyi menulle pienin muutoksin.

Pistin liivatetta mukaan hiukan vähemmän (n. puoli lehteä), koska koesatsi oli turhankin tymäkkää. Lisäksi tein köpiksestä ostamastani salmiakkijauheesta salmiakkimarenkeja päälle - kannattaa testata jos saa jostain salmiakkijauhetta käsiinsä!!! ja ripottelin mukaan vielä muutaman mustikan. Eli ohjeessa mainittu koulunruokalamainen hyydyke kannattaa jättää suosiolla tekemättä :)

Jälkkäreihin kuului myös suklaatartaletti, jonka päälle ripoteltiin pistaasihalvaa ja seesaminsiemensuolaa! Keräsi rutkasti kehuja, joten kannattaa testata :) Itse olen kyllä sitä mieltä että Jamie Oliverin täydellinen suklaapiiras oli vieläkin parempaa. Totesin myös että vaikka vihaan näpertelyä, sain uuden tartalettivuoan jotenkin toimimaan, vaikka eihän niistä kuorista nyt järin nättejä tullut :D

Suolaisista kananmaksapateeta on vieläkin jääkaappi pullollaan, ja koska tänään taitaa olla viimeinen käyttöpäivä, tiedän ainakin mitä syön illalla… Totesin samalla että karhunvatukkabisnekseen kannattaisi lähteä - niitä kun on pirun vaikea löytää ja samalla ovat tuhottoman kalliita. Huoh.Misohilloa taidan tästä lähtien tehdä muutenkin, mutta toimi erinomaisesti keksien, tuorejuuston ja pekonimurujen kanssa (ks. edellinen postaus).

Snäkseistä molempia kannattaa testata. Marinoidut oliivit on maailman helpoin valmistaa, ja tylsät perusoliivitkin muuttuvat heti näyttäviksi paloiksi. Limepähkinät vaativat hiukan vaivannäköä ja reseptistä poiketen käytin itse valmiita suolapähkinöitä (koska raakoja kuorettomia ei löytynyt). Toimi hyvin ja resepti on vaivansa väärti! Taas helppo tapa tehdä perussnäkistä elegantti.

Elegantti taisi olla päivän sana. Cocktailjuhlien järjestäminen on kohtalaistä vaivannäköä vaativaa, mutta toki lajitelman voi jättää pienemmäksi, kutsua vain muutaman ihmisen ja nauttia drinkeistä ykköset päällä - ihan ilman suurempaa stressiäkin.

Umamihilloa ja koreat ribsit

Wed, 27 Jun 2012 21:50:00 +0300

Juhannuksen ja valtavan juhlajärkkäilyn takia aiheutunut blogihiljaisuus rikotaan nyt.

Viikonloppuna järjestämme spektaakkelin mittapuitteet saavat cocktailjuhlat, niistä varmasti paljon lisää myöhemmin! Juhlia varten on tehty erinäisiä valmisteluja pitkin viikkoa ja ensimmäinen niistä oli misohillo. Tarkoituksena on tarjota tätä kekseillä tuorejuuston ja pancettan kanssa. Ohjeessa tosin sanottiin että hillo käy erinomaisesti porsaanlihan kanssa, josta päästäänkin päivän toiseen aiheeseen. Juhannuksena testasin ribsejä vaihteeksi korealaisella tulisella bbq -kastikkeella ja voisin kuvitella että hillo sopii ribsien kanssa mainiosti!

Mutta ensin se hillo. Bon Appetit -lehdessä on osio, jossa kolme kokkia kertoo reseptin yhdelle raaka-aineelle. Tässä aiheena oli siis miso, ja kiinnostavin ohje oli mielestäni misohillo. Misossa on umamia ja eli “lihamaista” tai “täyteläistä” viidettä perusmakua.

Lopputuloksessa miso ei niinkään maistu, vaan tuo hillolle ihanan suolaisen, vedet kielelle kirvoittavan maun. Kokeile tuorejuuston, juustojen tai sitten niiden ribsien kanssa. Ja mikä parasta, hillossa ei ole ollenkaan lisättyä sokeria!

UMAMIHILLO

n. 3dl

2,5 dl kuivattuja aprikooseja pieneksi pilkottuna

1,25 dl kuivattuja kirsikoita (tai karpaloita) pilkottuna

1,25 dl sakea tai kuivaa valkoviiniä

1,25 dl vettä

3/4 dl tuorepuristettua appelsiinimehua

1 rkl sitruunamehua

1 tähtianis

1/2 kanelitanko

1 laakerilehti

1/2 tl hienoksi raastettua inkivääriä

1rkl +2 tl misoa

1. Sekoita kaikki ainekset mausteita ja misoa lukuunottamatta. Liota 2 tuntia.

2. Kasaa mausteet juustoharson keskelle ja tee niistä tiivis nippu esim. langan avulla tai solmimalla.

3. Kiehauta mediumlämmöllä, laske lämpöä pienemmäksi ja keitä 30 minuuttia välillä sekoittaen. (itse lisäsin loppupuolella vielä vähän vettä kun keitos tuntui kuivuvan)

4. Sekoita misoa ensin 1rkl ja maistele, lisää tarvittaessa lisää. Keitä vielä 5-10 minuuttia. Anna jäähtyä ja annostele keitettyihin purkkeihin.

KOREALAISET RIBSIT

ribsejä n. 1 kpl per syöjä

marinadi on sama mitä käytin myös naudan marmorifileelle

Korealainen BBQ-kastike

(kaksinkertainen annos tästä riitti 6:lle ribsille sivelyyn ja syömiseen)

2 rkl Koralaista käynyttä chilitahnaa (gochujang)

Tätä voi olla vaikeaa löytää, mutta ainakin Vii Voan Hämeentiellä Helsingissä myy tahnaa

Käyminen tuo tahnalle maun joka on tälle BBQ kastikkeelle ominaista

3 rkl sokeria

2 rkl soijaa

1 tl riisiviinietikkaa

2 tl seesamiöljyä.

1. Valmista marinadi ja marinoi ribsejä muutama tunti tai yön yli.

2. Paista ribsejä marinadissa 150 asteessa muutama tunti. Esim. 3 tuntia uunin alaosassa tuotti oikein murean tuloksen.

3. Valmista kastike sekoittamalla kaikki annokset. Soossi on aika tulista, eli jos teet moninkertaisia annoksia, lisää ensin muita aineita ja sitten vasta chilitahnaa.

4. Heitä marinadi pois. Sivele ribsien pintaan kastiketta.Paista ribsit kaasugrillin keskilämmöllä n. 10 min kunnes kastike on karamellisoitunut pintaan.

Nauti misohillolla tai ilman!

Korealaisen BBQ -kastikkeen ohje on täältä, tacot näyttävät myös syötäviltä!

Raparperiaika

Wed, 13 Jun 2012 21:36:03 +0300

Olen tehnyt jo raparperikiisseliä ja nyt vuorossa oli raparperipiirakka. Jääkaapissa sato odottaa ikävästi nahistuen ja vielä pitäisi ehtiä tehdä maailman parasta raparperi chutneyta ja jenkkityylistä, täydellistä raparperi-mansikkapiirakkaa ja Divaanin ohjeella raparperi-mustaherukanlehtimehua!

Mutta ei mennä asioiden edelle. Maanantain työpäivän jälkeinen tuska vaati keventämistä, joten päätin tehdä kohtalaisen perinteistä raparperipiirakkaa. Jotain pientä pitää aina kehitellä, joten tähän lisäsin kanelia raparperien joukkoon, korvasin sokerin agave-siirapilla ja tein päälle speltti-kardemummacrumblen.

Sattumalta siitä tuli hyvääkin, joten kannattaa testata!

RAPARPERIPIIRAKKA

Taikina:

150g voita

3 dl vehnäjauhoja

vajaa dl kylmää vettä

Täyte:

Litra raparperiviipaleita

1 dl agavesiirappia (tai vähän enemmän jos haluat makeampaa)

1tl kanelia

Crumble:

dl spelttihiutaleita

ripaus kardemummaa

iso rkl voita

(rkl vehnäjauhoja)

1 rkl ruokosokeria tai fariinisokeria

1. Valmista voitaikina. Sekoita kylmä voi ja jauhot nyppimällä tai monitoimikoneessa muruiksi. Lisää kylmä vesi pikkuhiljaa ja pyörittele palloksi. Painele littanaksi kelmuun ja anna levätä jääkaapissa n. 30 min (tai 10 min pakkasessa jos olet hätäinen).

2. kuori ja pilko raparperit. Kaada agavesiirappi kulhoon raparperien päälle ja ripottele kaneli. Sekoita.

3. Kauli taikinaa kahden leivinpaperin välissä, asettele vuokaan ja muotoile reunat nätiksi. Painele haarukalla reikiä pohjaan.

4. Kaada raparperit pohjan päälle. Valmista Crumble sekoittamalla spelttihiutaleet, sokeri, kardemumma ja voi. Halutessasi voit lisätä hiukan vehnäjauhoja, jolloin crumblesta tulee paakkuisempaa.

5. Sirottele crumble vuoan päälle ja paista 180 asteessa noin 40-45 minuuttia. Tarjoile turkkilaisen jugurtin, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

to cake pop or not to ?

Tue, 05 Jun 2012 21:53:08 +0300

Olen fiilistellyt jonkun aikaa Ameriikan kakkutrendiä, cupcakejen syrjäyttäjää ja macaronsien seuraajaa - cake popsia. Somia - kyllä! Herkullisia - mahdollisesti! Hauskoja - ehdottomasti! Oikeastaan olen vain odottanut hyvää hetkeä valmistaa niitä.

Ystäväni N toivoi syntymäpäiväjuhlilleen kakkuja lahjojen sijaan, ja huomasin tilaisuuteni koittaneen. Jos harkitset itse cake popsien tekemistä, kannattaa lukea tämä juttu ja miettiä sitten uudelleen. En pelottele - se ei ole mahdotonta, mutta hmm. vaatii tietynlaisen luonteen.

Reseptin bongasin jo aiemmin Liemessä -blogin Valion postauksesta.

Varustauduin hyvin. Ostin strösseleitä, suklaita, cake pops-tikkuja ja kuivakukkien asetteluun tarkoitettuja oasis-sieniä, mietin koristeluja ja tietenkin sitä miten voisin sörkkiä reseptiä.

Päätin tehdä tuplasatsin, varmuuden vuoksi. Ja tämä osoittautuikin pelastukseksi. Onneksi aloin kerrankin toteuttamaan visiotani ajoissa. Cake popsien tekeminen vaatii noin kaksi päivää.

Cake pops factory

HUOMIO NRO 1. Aloita ajoissa.

Valmistin kakkutaikinat (irtopohjavuoka veteli viimeisiään, avautui uunissa, osa taikinasta lörähti uunin pohjalle ja pohja lässähti keskeltä. Jälkimmäisen paistoin kuivakakkuvuoassa ja se toimi täydellisesti), annoin niiden levätä yön yli.

Sitten seuraavana aamuna ennen töihin lähtöä päätin jakaa taikinan kolmeen osaan ja “soveltaa” maustamisen kanssa. Ensimmäiseen erään lisäsin appelsiinin kuorta ja tilkan appelsiinimehua, toiseen kolmisen ruokalusikallista nutellaa (synttärisankarin lempparia), ja kolmas oli originaalireseptin mukainen. Tosin lisäsin yhden vaniljatangon.

HUOMIO NRO 2. Älä sovella. Tai älä ainakaan lisää appelsiinimehua (nutella toimii)

Taikina lepäsi työpäivän ajan ja illalla alkoi muotoilu ja kuorrutus. And here´s the tricky part taikina on syystä tahmeaa ja sitä seisotetaan jääkaapissa kovettumassa syystä. Muuten pallerot a) valahtavat suklaaseen tai b) saat ne kuorrutettua, mutta ne valuvat pitkin tikkua etkä voi pelastaa niitä enää mitenkään. Et. Mitenkään.

HUOMIO NRO 3. Hengitä syvään, ota rauhallisesti (ja kaada sula suklaa pieneen mukiin jossa hoidat dippauksen helpommin, älä käytä laakeaa astiaa).

Koska ensimmäinen appelsiinisatsi jäi kokonaan tekemättä, jäljelle jäi kaksi taikina-erää. Niistä epäonnistui ensin joka toinen. Kriittiseksi vaiheeksi osoittautui tosiaan joko dippaaminen tai sitten ihan vaan kuivuminen. Strösseleissä (tai syötävissä, kuivatuissa ruusun terälehdissä joita sain ystävältäni!) pyörittely sentään sujui suhteellisen helposti. Sitten epäonnistui enää vain joka kolmas. Lopulta tein neljä onnistunutta peräkkäin. Sitten koko keittiö olikin jo suklaassa, mutta pystyssä törötti 27 onnistunutta popsia.

Huokaisin helpotuksesta. Olin kohtalaisen rauhallinen vaikka vielä neljä cakepopsia valui pikkuhiljaa pitkin tikkua. Näyttivät hienoilta. Maistuivat hyviltä. Sankari tykkäsi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

YHTEENVETO: Jos tykkäät askartelusta ja näpräyksestä, kokeile cake popseja. Jos et ja haluat tehdä niitä vain omaksi iloksesi, harkitse vielä. Jos haluat antaa näyttävän lahjan, meditoi hetki ja tartu toimeen.

Ei näin. Tosin rikkimenneetkin maistuvat ihan hyviltä.

kesäjano

Tue, 05 Jun 2012 21:29:58 +0300

Kesällä yllättää joskus jano ja on aina ilo törmätä uuteen limonadiin joka ei ole sitä perinteistä huttua.

Raikkaat luomulimonadit viehättävät myös pullon pienuudella. Sammuttaa pahimman limunhimon, eivätkä hampaat ehdi töhnääntyä ihan niin pahasti.

lurps!

Gingerale oli raikkaan maistuvaa ja myös aiemmin nauttimani minttu oli erinomaista! Cockiseen tottuneille cola lienee liian omituista, mutta ihan hauska, vähän yrttinen maku. Bongasin ainakin Fafa´s ravintolasta ja Ekolosta vielä kohtalaisen edulliseen hintaan!

Raaka jäätelö

Thu, 24 May 2012 22:59:04 +0300

En ole perehtynyt raakaravintoon kovinkaan paljon, mutta sen verran tiedän (ja olen maistanut), että siitä syntyy maukkaita jälkiruokia kuten tämä blogin alkupään tuhti mutta ah-niin-ihana mustikkapiirakka (jota aion tehdä tänkin vuonna!). Olen myös kuullut että jopa jäätelöä voi tehdä raakana. En ollut tähänkään aiheeseen tutustunut, mutta nyt nopean googlettelun avulla voin todeta, että sitä tehdään mm. pähkinävoiden, agavesiirapin ja banaanin turvin.

Jäädytettyyn banaaniin törmäsin jossain yhteydessä noin vuosi sitten, ja tässä omassa versiossani ei tarvita mitään sen suurempia hienouksia. Ei jäätelökonetta, ei odottelua (no, banaanin jäätyminen kyllä, mutta niitä nyt voi jättää pakkaseen lojumaan), ei pitkää raaka-ainelistaa.

Tästä jää muuten myös hyvä omatunto. Ja kaiken lisäksi tämä oli hy-vää!

BANAANI-PECANPÄHKINÄJÄÄTELÖ

Kahdelle hengelle pienehkö annos

2 banaania

8 pecanpähkinää

pieni loraus mantelimaitoa tai hienoa mantelijauhetta ja 0,5 dl vettä

(en ole testannut, mutta luulisi että normimaitokin menisi)

kanelia

tummaa suklaata pari palaa

1. Heitä banaanit pakkaseen lojumaan muutamaa tuntia aikaisemmin tai edellisenä päivänä (luulen että itse alan tämän jälkeen säilyttämään banaaneja pakkasessa jatkuvasti). Pääset helpommalla jos ennen pakastamista leikkaat banaanit kuorineen palasiksi, tai vielä helpommalla jos kuorit banaanit ensin. Tosin sitten tarvitsee lautasen viipaleille jne. joten itse heitän banskut pakkaseen kokonaisina.

2. Kun banaanit ovat jäisiä kalikoita, leikkaa paloiksi joiden kuvittelet sekoittuvan blenderissäsi. Veitsen avulla kuoret saa helpoiten pois kuorimalla banaanin ympäri.

3. Heitä banaaninpalat blenderiin, lisää ripaus kanelia ja mantelimaito tai jauhe+vesi notkistamaan seosta hiukan (ainakin oma blenderini kyykähtää jos nestettä ei ole lainkaan). Sekoita kunnes seos on tasaista

4. Annostele kulhoihin, riko päälle muutama pecan-pähkinä ja rouhi tummaa suklaata. Ripottele halutessasi päälle vielä hiukan kanelia.

Ystäväni härkäpapu

Sun, 20 May 2012 16:05:00 +0300

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla härkäpapurouhetta, jota osuuskauppa Kallion oma maa itse tuottaa ja myy. Vihdoinkin sain aikaiseksi käytyä paikan päällä ja päätinpä pyöräyttää rouheesta pihvejä.

Rouhe meinasi kärähtää pohjaan kun fiilispohjalta keiteltiin sitä puolet vettä, puolet rouhetta -periaatteella. Lisäksi tuntemattoman rouheen koossapysymisestä ei ollut mitään takeita, mutta hyvinhän siinäkin kävi. Tosin suosittelen muotoilemaan ennemmin pienempiä kuin isompia pihvejä ja odottamaan että jäähtyvät hiukan ja siirtämään pihvit vasta sitten. Näin pysyvät helpommin kasassa.

Seurakseen pihvitaikinaan laitoin terveellisesti desin hampunsiemeniä (joiden pitäisi olla ehkä jotain maailman terveellisimpiä) sekä spelttirouhetta ja kaura kuitunen -jauhetta. Superterveellistä siis! ja superhyvää! Hampunsiementen valkuainen ilmeisesti myös sitoo nestettä ja auttaa pihvejä pysymään kasassa (opin tämän Oman maan reseptimonisteesta). Toki ohjeen voi toteuttaa esim. korppujauhoilla ja vehnäjauhoilakin. Ohjeella pihvejä tulee kolmisenkymmentä. Tästä taitaa tulla uusi kasvispihvisuosikkini, eikä vähiten sen takia että näillä todella lähtee nälkä!

Epäilyttäviä jölliköitä

HÄRKÄPAPUPIHVIT

(noin 30 kpl)

5dl härkäpapurouhetta

7dl vettä

1pss pakastepinaattia

muutama porkkana

2 kananmunaa

1dl kaurakuitunen -jauhetta tai vehnäjauhoja, leseitä tms.

2dl spelttihiutaleita

1dl hampunsiemeniä rouheena

1tl sipulijauhetta

1tl currya

1tl jeeraa

1/2tl valkosipulijauhetta

suolaa, pippuria

rypsiöljyä paistamiseen

1. Keitä härkäpapurouhe miedolla lämmöllä vedessä. Varo ettei kärähdä!

2. sekoita pakastepinaatti (itse kaadoin jäisen pinaatin päälle n. 1dl kuumaa vettä, mutta parempi lopputulos tulisi varmasti jos spelttihiutaleet turvottaisi pelkän sulatetun pinaatin nesteellä) ja spelttihiutaleet erillisessä kulhossa. Lisää kaurakuitunen, mausteet ja hampunsiemenet.

3. Raasta porkkanat ja lisää härkäpapurouhe-seokseen. Lisää myös pinaatti-spelttiseos ja kanamunat. Sekoita ja anna turvota niin kauan kuin maltat. Itse maltoin vain vartin, mutta puoli tuntia olisi varmasti parempi.

4. Muotoile pieniä pihvejä rypsiöljyä voidellulle leivinpaperille ja paista pihvejä 200-asteisessa uunissa n. 10-14 minuuttia. Anna jäähtyä hetki pellillä ja tarjoile esim. kermaviili-ruohosipulikastikkeen ja salaatin kera.

Ravintolapäivä iskee jälleen

Sun, 20 May 2012 15:45:00 +0300

Karhupuistossa oranssi paku tarjoili perunasalaattia ja lammasmakkaraa (ravintola jäi nimettömäksi, en löytänyt kartasta?)

Tällä kertaa lähdimme vattumaahommien takia harmillisen myöhään liikenteeseen ja ravintolapäivän anti jäi osaltamme köyhähköksi. Harmi, sillä tällä(kin) kertaa olisi tehnyt mieli vierailla yhdessä jos toisessakin paikassa!

Karhupuistosta onnistuimme saamaan viimeisen palan mehukasta lammasmakkaraa ja perunasalaattia+simaa mahtaviin muovikassiasuihin pukeutuneilta daameilta.

Vaikka vielä jäi suolaisennälkä, poikkesimme torkkelinkadulla syömään hämmentävää sateenkaarimuffinssia ja maukasta kaneliässää Cafe Sweet Corner&Mummun Ässässä.

Sitruunainen sateenkaarimuffinssi!

Hetken Hämeentiellä thaikkuruokaa tuloksetta etsittyämme päätimme ottaa pyörät alle ja lähteä kohti keskustaa koska ilta lähestyi huolestuttavasti. Helsinki Fried Pike oli vielä auki ja annokset näyttivät MAHTAVILTA! Valitettavasti jono katkaistiin juuri meitä ennen. Nyyh! Toivottavasti haukea saa seuraavallakin kerralla.

Helsinki Fried Pike

Kävimme vielä pyörähtämässä kenkäkaupan ovella, jossa tarjottiin iranilaista ruokaa, mutta nälkä alkoi olla liian suuri ja jono liian pitkä - tällä kertaa nälkä piti ikäväkseme tyydyttää perinteisen ravintolan puolella.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Yöllä baarista kotiutuessa lähdimme koiran kanssa iltalenkille. Vastaan tuli kaksi viehättävää neitokaista pinkiksi somistetun ostoskärryn kanssa ja tarjosivat herkullisia lohileipiä. Mikä mahtava lopetus päivälle! Pienten pettymysten saattelema päivä sai ihastuttavan lopetuksen ja jotenkin tuossa sympaattisessa ostoskärryssä kulminoitui ravintolapäivän fiilis. Iloisia ihmisiä ja hyvää ruokaa - silloinkin kun sitä vähiten odottaa!

Elokuuta odotellen!

Rasberry fields

Sun, 20 May 2012 15:14:00 +0300

Ensi vuonna, tällä paikalla.

Joku voisi luulla, että viime vuoden tuskaisen kasvihuoneprojektimme jälkeen olisimme jo luovuttaneet. Mutta ei, suuruudenhullut kuvitelmat jatkuvat edelleen hyvin konkreettisissa merkeissä. Kasvihuoneeseen on jo asetettu myyräverkot ja suojakankaat, enää muutama peräkärryllinen hiekkaa sokkeliin, ja sitten vaan taimet säkkeihin ja avot!

Kasvihuoneen lisäksi kasvimaata on raakattavana kasvukuntoon muutamia kymmeniä neliöitä. Koska vielä ei uskalla siemeniä kylvää, aloitimme kuitenkin viime vuonna jo haaveissa siinäneestä vattumaasta. Tämän, noin 15 m2:n pläntin vieressä on aikoinaan (joskus 90-luvulla) kasvanut muutamia vatuntaimia, jotka edelleen tuottavat satoa risuttuneessa ympäristössä kaatuneina, nokkosten keskellä.

Chileläisistä ja Serbialaisista keitä-ennen-käyttöä vadelmista ja Suomalaisen vadelman ökyhinnoista suivaantuneena päätimme T:n kanssa luoda kunnollisen vadelmatarhan.

Vadelmatarhan rakentaminen piti aloittaa raivaamisesta. Ylläolevaa kuvaa ennen on jo kaadettu n. 20 eri paksuista pihlajaa sekä nypitty noin sata villiintynyttä, metristä vadelmarisua irti > päivä 1.

Toisena päivänä maa piti raakata esiin. 4 tuntia myöhemmin näkyvissä oli samettista, mustaa multaa. Juurien ja rikkaruohojen nyppiminen piti lopettaa noin kello 23, kun niitä ei enää hämäryydessä erottanut.

Päivä 3. Vihdoinkin tuli istutuksen aika! Haimme uutta16 vadelmantaimea (3 eri lajiketta: Jatsi, Muskoka ja Jenkka) ja lisäksi istutimme vanhoista vadelmista parhaat yksilöt uudelleen. Jännittävää!!! Vanhoista vadelmista toivottavasti tulee pientä satoa tänä vuonnakin, mutta ensi vuonna odotettavissa (toivottavasti) valtaisa sato.

Sitä ennen pitää vielä kattaa koko vattumaa hakkeella, tehdä pienet portaat ja polku rantaan…. Ja toki, saattaa kasvihuone kuntoon ja viljellä muutamat kymmenet palstametrit avomaallakin.

Leipä, lohduta mua!

Mon, 14 May 2012 21:36:00 +0300

Grilled cheese, grillattua parsaa, tomaattisalaatti ja karamellisoituja sipuleita

Lohturuoka on ilmeisesti muodikasta. Ainakin amerikkalaiset ruokalehdet ja ravintolat tuntuvat pursuavan omia versioitaan “mac and cheesesta”, hampurilaisista ja muista suonet-tukkoon-herkuista. Grilled cheese, eli grillattu juustovoileipä kuuluu samaan sarjaan, ja ainakin se on paheellista! Varmasti myös lohduttavaa.

Tällä kertaa lohdutusta ei tarvittu, päinvastoin - pilateksesta lintsattuamme nälkä yllätti ja vaikka raippaa olisi pitänyt käyttää, mässäily houkutteli. Emme olleet ikinä kokeilleet grillatun juustovoileivän tekemistä (tähän tyyliin, niintä lukio-toasteja voileipägrillillä ei lasketa!), mutta pienen reseptiselailun jälkeen päätimme tehdä oman versiomme lisukkeineen. Jääkaapissa killui vielä Madridin tuliaisena manchengoa, mutta yhtä hyvin leipään voi soveltaa vahvaa cheddaria tai vaikka comtea. Juustoleivän salaisuus on maito-munaseoksessa uittaminen ja paistaminen voissa pannulla :D

Kaverina nautittiin pinterestistä löytynyttä reseptiä soveltaen grillattuja parsoja ja jamie oliverilta versioitua tomaattisalaattia.

THE ULTIMATE GRILLIJUUSTO

Vaaleaa leipää vähintään 2 hyvänmuotoista palaa/syöjä

(kuvittelimme jaksavamme 2 kokonaista sänkkäriä, mutta toisin kävi, harkitse siis määrää

Juustoa raastettuna, noin kourallinen per leipä

Kinkkua tai esim. sienitahnaa

Pinaattia

Karamellisoitua sipulia

täysmaitoa

2 munaa (riittää n. kolmeen leipään)

n. 2dl maitoa

1. Valmista karamellisoitu sipuli (ohje alla), tähän menee n. 30 min.

2.Tee muna-maitoseos ja kaada lautaselle, viipaloi leipä. Raasta juusto.

3. Kasta leipäviipaleet muna-maitoseoksessa ja pidä niitä siinä niin kauan kuin kehtaat. Ainakin n. 30 sekuntia per puoli. Leivät melkein hajoavat, mutta saat sen vielä nostettua leikkuulaudalle. Levitä täytteet ja päälle juustoraaste, laita kansi kiinni.

4. Paista voissa pannulla molemmat puolet ruskeiksi. Tarjoa esim. raikkaan salaatin kanssa, tarvitset jotain kevennystä huijataksesi itseäsi - leipä painaa melkein kilon!!!

KARAMELLISOIDUT SIPULIT

1 punasipuli

1dl vettä

loraus balsamicoa

oliiviöljyä

1. Silppua sipuli renkaiksi tai puolikkaiksi renkaiksi

2. Kuullota öljytilkassa muutama minuutti. Kaada päälle vesi ja lorauta joukkoon balsamicoa. Hämmentele ja keitä kunnes neste on haihtunut.

GRILLATUT PARSAT

1 nippu parsaa

muutama viipale leipää

1dl tuoretta parmesania

2 kananmunaa

vehnäjauhoja

pippuria

1. Leikkaa parsoista puumaiset osat pois. Tee leivänmurut raastimella tai tehosekoittimessa. Raasta parmesan ja sekoita leivänmurujen joukkoon. Lisää myös hiukan pippuria

2. Riko kanamunat ja hajoita niiden rakenne lautasella. Levitä vehnäjauhoja toiselle lautaselle ja leivänmurut kolmannelle. Kierittele parsat ensin munassa, sitten vehnäjauhossa, sitten munassa ja sitten leivänmuruissa. Toista.

3. Paista n. 200 asteessa kunnes parsat ovat kullanruskeita, n. 15 min.

TOMAATTISALAATTI

Pari kypsää terttutomaattia tms.

Kourallinen kirsikkatomaatteja

1 vihreä chili

kourallinen basilikaa

Oliiviöljyä

1 valkosipulin kynsi

Suolaa

Balsamicoa

1. Pilko tomaatit, sekoita suolan kanssa (laita vähän “liikaa” suolaa), laita koko setti siivilään ja anna tomaattien mehustua suolassa kun teet muita ruokia. Liika suolaisuus valuu pois nesteiden kanssa

2. silppua valkosipulin kynsi, vihreä chili ja basilika.

3. Sekoita kaikki ainekset keskenään, lorauta joukkoon oliiviöljyä ja balsamicoa.

Marokko in my mind

Mon, 07 May 2012 21:42:41 +0300

Haluaisin mennä Feziin, Marokkoon maistelemaan kaikkia ihania taginepatoja, salaatteja, tahnoja, leipiä ja ties mitä. Mutta oikeastaan tämä postaus käsittelee aihetta: saan sitä suuremman tyydytyksen mitä suuremman määrän teen ruokaa.

Maanantai (some might call it meatless monday). Keittoa. Linssikeittoa ja tomaattikeittoa on ahdettu edellisistä suurkeitoksista navat täyteen, joten jotain uutta piti kokeilla. Foodilya skrollaillessa mikään ei oikein sytyttänyt. Harkitsin papukeittoa, mutta kaikki reseptit tuntuivat tylsiltä. Joten päätin kehitellä marokkolaisen papukeiton.

No, jos rehellisiä ollaan, niin ei se ole kovin marokkolainen :D Harissatahnan, tomaattien ja kuivattujen, liotettujen aprikoosien yhdistelmä muistutaa vähän tagineista kyllä. Mutta hyvää tuli! Seuraavalla kerralla kokeilen ehkä lisätä keittoon lammaslihapullia tai jätän osan nesteestä pois ja syön patana couscousin kanssa. Mutta toimii erittäin hyvin keittona. Eikä muuten jää nälkä vaikka tässä ei ole lihan häivääkään.

Jugurtista, mintusta ja sitruunasta tehty tahna lisää kivaa kirpeyttä ja luomuraejuustolla saa lisäprotskua jos sellaista kaipaa.

MAROKKOLAINEN PAPUKEITTO

Tällä satsilla ruokit kokonaisen harrastajateatteriryhmän, nälkäisiä hippejä tai lestadiolaisperheen. Puolita jos haluat reilun viiden hengen annoksen.

2 pienehköä kesäkurpitsaa

2 purkkia kikherneitä

2 purkkia isoja valkoisia papuja

2 punasipulia

4 prk kokonaisia tomaatteja (esim. 2tlk kirsikkatomaatteja ja 2tlk tavallisia)

2 sellerinvartta

2 paprikaa paahdettuna (voit myös paahtaa uunissa)

4 porkkanaa

10 kuivattua, liotettua aprikoosia

3 valkosipulinkynttä

3 rkl harissatahnaa

1,5 dl kasvislientä

oliiviöljyä

persiljaa

MINTTU-SITRUUNATAHNA

kimppu minttua

1 tl raastettua luomusitruunankuorta

1dl turkkilaista jugurttia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

1. Liota aprikooseja vähintään 30 min. Tai hätätapauksessa laita likoamaan lämpimään veteen NYT. Lämmitä uuni tai sytytä kaasuliekki. Pane paprikat paahtumaan. Pilko sipulit, valkosipulit, porkkanat ja sellerit pieniksi kuutioiksi.

2. Lorauta kattilanpohjalle oliiviöljyä niin että pohja täyttyy. kuullota sipuleita ja valkosipuleita muutama minuutti, lisää porkkanat ja sellerit. Kuullota muutamia minuutteja. Kuumenna vesi erillisessä kattilassa ja valmista kasvisliemi.

3. Kun paprikat ovat paahtuneet, pistä ne hetkeksi (muutama minuutti) muovipussiin ja raaputa sitten mustunut kuori pois. Pilko pieniksi paloiksi. Pilko myös kesäkurpitsa pieniksi paloiksi.

4. Valuta pavut ja kikherneet - älä sekoita näitä keskenään. Kaada tomaatit kasvisten joukkoon kattilaan, sekoita, painele tomaatteja rikki ja anna hautua välillä sekoittaen n. 10 min.

5. Lisää isot valkoiset pavut ja paprikat kattilaan, painele pavut ja loput tomaatit rikki perunasurvimella. Lisää kasvisliemi ja kesäkurpitsat sekä kik-herneet. Pilko aprikoosit pieneksi ja lisää keittoon. Anna hautua noin 10 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsat ovat kypsiä.

6. Valmista tahna: Silppua minttu hienoksi ja raasta sitruunankuori. Sekoita ne, ripaus suolaa ja pippuria sekä pieni loraus oliiviöljyä keskenään. Lisää jugurtti ja sekoita. Anna jäähtyä hetki jääkaapissa.

7. Silppua persilja ja sekoita keittoon. Tarkista maku. Annostele lautasille, laita päälle ruokalusikallinen tahnaa ja nauti esim. maalaisleivän kanssa.

Porkkananpurija

Fri, 04 May 2012 21:09:00 +0300

En pidä erityisesti kypsennetyistä porkkanoista. Se on vähän sama kuin oluen kanssa, aina se porkkanamainen maku puskee sieltä läpi (öö, oluessa siis oluen maku, ei porkkanan). Mutta ehkä aikuisuus tai keski-ikä on todellisesti tullut jäädäkseen, sillä porkkanatkin alkavat maistua kunhan ovat oikeassa kontekstissa.

Orange on orange. Kevään uusi muotiväri

Tässä pinterestista löytämästäni Jamie Oliverin reseptistä porkkanat ovat paikallaan. Enkä myöskään tykännyt tästä salaatista vähiten siksi, että siinä isoa roolia näyttelevät avocadot. Niistä olen tykännyt aina. Omassa versiossani käytin pinaattia, krassia ja salanova-salaattia. siemenistä pinjan-, kurpitsan-, seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Siementen osalta pärjää varmasti vaikka yhdellä sortilla, mutta suosittelen käyttämään useita eri salaattilaatuja/versoja/lehtiä. Odottelen tässä vaan että kesällä saa poimittua omaa ranskalaista (ja itämaista) salaattisekoitusta! Jätimme myös leipäviipaleet tästä pois Madridin hiilariövereiden jälkeen, mutta toisivat kyllä hyvää crunchia (niin kuin T sanoisi) lisäksi salaattiin.

Salaateissa helposti jämähtää tuttuihin suosikkeihin, joten oli taas ilo löytää uusi tuleva suosikki! Suosittelen, vaikka Jamien resepteissä on rasittavan paljon turhaa löpinää :D

Syö juo Madrid

Thu, 03 May 2012 23:20:00 +0300

Tapakset. Jättimäiset Gin tonicit mitä ihmeellisimpinä versioina. Jamon. Hyvät halvat kahvit, hämmentävää fuusiota, dinereita, tacoja, ihania kahviloita, hämmentäviä leivoskasoja, kauppahalleja, juustoja juustoja juustoja, makkaroita, tinto de verano. Sadetta.

That pretty much sums it. Viikkomme Madridissa oli sateinen mutta ihana, hauska ja ennen kaikkea ruokaisa. Maailman parhaan turistioppaan perässä könötettiin jonossa menemään ja kyllähän Mattiin kannatti luottaa. Pari hämmentävää fine dining kokemusta ja kosolti mahtavia kuppiloita sanan kaikissa merkityksissä. Aloitetaan niistä.

Parasta Madridissa (varsinkin kun joka päivä satoi) oli istua illat baareissa, ja voisi nyt tässäkin mainita, että en käsitä miksi suomalaisista baareista ei saa drinkkien kanssa mitään naposteltavaa?!?! Näillä hinnoilla olisi syytä, ja 10 sentin euroshopper-oliivit pistäisivät vielä kivasti janottamaan. Madridissa yhdessä baarissa sai oliiveja, toisessa empanadan palasia (pasteija/piirakka), kolmannessa makkaraleipiä. I luv it! Ja sitten tietenkin listalta tapaksia: perunoita, juustoja, makkaroita, pimientoja (vihreitä fritattuja paprikoita, joista joku yllättäen saattaakin olla tulinen), kroketteja, vaikka mitä!

Kiersimme tapaksilla ja baareissa Lavapiésin ja Malasanassa, oppaamme kotikulmilla. Suosittelen! Omaksi suosikiksi muodostui ehkä kuitenkin aito kansankuppila jossa tarjottiin Asturialaista siideriä jota kuuluu kaataa kovaa ja korkealta.

Lisäksi kauppahalleista pari sanaa. Fiininpi kauppahalli San Miguel oli hauska kokemus kymmenine kojuineen, joista sai kaikkea juustolautasista tapaksiin, smoothieen ja ostereihin. Suosittelen kuitenkin käymään myös perinteisessä kauppahallissa, ainakin jos olet kauppahalli-lover kuten minä. Varaudu näkemään hämmentäviä kaloja ja nyljettyjä päitä.

Ja sitten hämmentäviin fine dining kokemuksiin.

Cheese baria olin mehustellut aika paljon etukäteen. Kun Matti kertoi paikasta, tiesin että sinne oli päästävä. Kukapa nyt EI haluaisi mennä juustoravintolaan! Paikka oli hämmentävä. Erillinen juustolista, ja paria vaihtoehtoa lukuunottamatta kaikessa oli juustoa. Söimme alkuun jaetun salaatin, juustolautasen (joka tuli oman listansa kera) ja kasan kroketteja. Juustolautasella eniten ihastutti brittiläinen hedelmäinen juusto, Cotherstone, sekä tietenkin ikivanha gouda.

Pääruokana T nautti kobenaudasta tehtyjä burgereita hykerrellen, itse olin possuun ja siiderikastikkeeseen hiukan pettynyt, juustosta tehdyt gnocchit maistuivat Matille.

Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus, mutta ehkä pienoinen pettymys. Olisin varmaan halunnut sukellella juustonpaloissa Roope ankan rahasammion tyyliin.

Toinen fine dining kokemus oli yksi elämäni hämmentävimmistä fuusioista. Sudestada tarjoaa aasialaista fuusiota argentiinalaisella tvistillä. Ja Aasialla tarkoitetaan tässä ihan koko aasiaa. Kevätkääryleitä, dumplingeja, nuudeleita, currya, Samosa-piiraita, misokeittoa sisältänyt menumme päättyi erinomaisiin jälkkäreihin joissa oli mm. pistaasibiscottia, banaanipiirasta ja kookosjäätelöä. Hyvää, mutta hämmentävää. Ehkä jopa liian - kokonaisuus oli hiukka liian irrallinen ja nuudeliannos oli pettymys. Vaikka yksittäiset annokset olivat hyviä, jopa loistavia, mielestäni Gaijin voittaa Sudestadan.

Ei kaupunkilomaa ilman kahviloita. Madridin matkalla oli hyvin vähän tavoitteita, yksi niistä oli syödä churroja ja toinen notkua kahviloissa. Molemmat tuli toteutettua, ja perinpohjaisesti! Varsinkin Malasanan alueella kivoja kahviloita (ja baareja) oli vieri vieressä. Muutama dinerkin löytyi, hyviä burgereita ja erinomaisia drinkkejä.

Itse taidan siemailla tämän kesän tinto de veranoa (punkkua ja sitruunasoodaa tai tavallista soodaa ja pala sitruunaa) ja punaista vermuttia soodalla.

Menkää Madridiin. Ja toivotaan että ei kun menette, niin ei sada.